01.01.1858 Suomi no 1

Kansan luonnon-laadusta, tavoista ja vioista.

 

Nykyiset lapinsuvut eivät enää paljon näytä oikian Lappalaisen muotoisilta. Muutamasta suvusta, joka ei vielä ole kauvan suomenkansan yhteydessä ollut, nähdään Lappalaisen olleen varreltansa vähäkasvuisen ja heikkojäsenisen.

 

Muiden kansain kanssa sekaantuneena, on hän mitantäyttävä, ehkä heikko jäseniltänsä. Katsanto hänellä on surunmoinen, silmät pienet, poskipäät ulospäin pystyssä; miehenpuoli enemmin laiha, rakastava leuvassansa pitkää partaa; vaimonpuolet, joilla on miehenmoiset karvat, ovat lihavia, punaposkisia, irstaita ja hekumallisia.

 

Vieraille on Lappalainen epäluuloinen, vastauksissansa lyhyt ja tavallisesti: en tiijä, luulten tilaansa kysele räisen hänelle vahinkoa tehdäksensä asiaa kyselevän. Matkan pituutta kysyjälle vastaahan tavallisesti: en ole mitannut. Keskinäisessä elämässä on hän rauhaa rakastava, joka nähdään siitä, että pienessä kodassa asuu monta perhekuntaa, jotka Suomessa eivät sopisi samassa pihassakaan asumaan.

 

Asioissansa on hän pitkäpinnainen ja hankitseleva, koskein ylös- ja alaskulussa hyvin taitava, metsässä eksymätöin ja takkain kantamisessa väsymätöin, johonka Lappalaista käytetään Lapin-maalla, niinkuin kamelia ulkomaalla.

 

Muissa töissä ja askareissa vetoperäinen. Mitään suurempaa rasitusta ei Lappalaiselle lauleta tehdä, koin että häiritetään maanviljelykseen kuuluvalla työllä vetoperäisyydessänsä. Ei rahakaan, jonka näkö saattaa Lappalaisen peräti toiselle mielelle, taida tässä asiassa hänen mieltänsä muuttaa. Raha on Lappalaiselta vetöperäisyyttä lähinnä rakastettu.

 

Hän ei katso kuinka hän sitä saa, erinomattain herrasmiehiltä. Tämä rahan himo, yhdistetty vetöperäisyyden kanssa, vie usiankin keskinäisessä elämässä lähimmäisensä tavaraa himoitsemaan, erinomattain poroja; sillä niistä ei monikaan Lappalainen juuri muuta ajattele, kuin että ovat yhteinen tavara.

 

Tilaisuuden saatua korjaa hän, niitä puoleensa joko ampumisella, eli oman merkkinsä vierasten poroihin muuttamiselta. Tästä viasta ovat usiammat kuitenkin vapaat, kuin vialliset, sillä sekalainen on seurakunta. Löydetynkappaleen pitää Lappalainen omanansa, ja oikia omistaja saa siitä kyllä kalliisti maksaa, jos sitä jällensä omaksensa tahtoo. Himo väkeväin juomain nautintoon on Lappalaisella, sekä miehellä että vaimolla, aivan suuri.

 

Niinkuin hän on ylellinen juomisessa, niin on hän myös syömisessä. Hän nantitsee arvaamattoman ruuan paljouden kerrallansa; mutta taitaa ilman vahingotta ollakaksi ja kolmekin päivää syömättä. Tähän tottuu hän jo nuoruudesta.

 

Ruuan puutos vie hänen talvella ulos tuntureille, joko ansojansa kokemaan, eli jahdilla elatustansa ansaitsemaan, montakin kertaa niin tyhjänä, ettei hänellä ole enempää ruokaa,kuin linnulla oksalla; muttei hän epäilekkään ravintonsa saamisesta. Lappalainen syö kaikkia metsässä olevia eläviä, paitsi susia', sentähden ei hänen tarvitse puutteessa olla, sillä aina tapaa metsää kulkeva yhtä eli toista lajia elävää.

 

Keväisin saa hän hanhia, joutsenia ja monenmoisia muita vesilintuja sekä ampumisella että raudoilla. Nämät linnunlajit rupeavat kuitenkin Vähenemään vuosi vuodelta, joka tulee siitä, että Lappalainen koko pitkän kevätkauden kulkee nuuskien lintuin pesät ja ottaa pois munat, jonka tähden linnut muutaman vuoden perästä häviävät. Jos hän on talven ja kevään mittaan saanut enemmän lihaa kokoon, kuin jokapäiväiseen elämään tarvitaan, niin tallettaa Inarilainen sen joko lähteessä eli maakuopassa.

 

Tämä näin tailitettu liha ilman suolatta tahtoo kesän päälle joksikin pahentua; muttei Lappalaisen mielestä vähäinen mätäneminen vahingoksi ole, vaan saattaa lihan maukkaammaksi ja herkullisemmaksi. Kesällä taas panee monta perhekuntaa levolle ehtoisin niin tyhjänä, ettei ole suuhun pantavaa; mutta luottaen Luojaansa lähtee muutama henki noustuansa kalan-pyydyksiä kokemaan, ja saa niistä monestikin niin runsaasti, että jää saaliista kuivatakin.

 

Juuri siitä, että Lappalainen kuivaa kalansa kesällä, tulee nälkä perhekuntaan talvella; sillä se on arvaamatoin kalan paljous, jonka yksi henki talviseen aikaan viikossa syö niistä kuivatuista. Jos ne kalat, jotka yksi henki viikossa syö, olisivat suolatut, niin kestäisivät kyllä yhden hengen ruuaksi koko talven. Tupakkia viljelee Lappalainen mieluisesti. Utsjokelainen, sekä mies että useampi vaimo,pitää tupakkia suussansa ja sen siitä purrusta tupakista tulleen liemen vesi-nuuskuna. Inarilainen taas polttaa mieluisesti.

 

Ei niinkiirutta aikaa ole, jona ei hän piippuansa laahaa; mutteihän sen kanssa kauvan viivy. Muutaman pitkän savun vedettyä, sylkee hän piippuansa ja pistää sen tallelle, kaulansa ympärille sidottuun pussiin. Kaikissa elämän vaihetuksissa on hän iloinen. Jos esimerkiksi hänen ajokalunsa matkassa menee rikki, niin nauraa hän hetken aikaa poronsa ääressä, katsellen sitä tapahtunutta vastahakoisuutta. Kosk' on naurusta kyliänsä saanut, rupeaa hän rikkoutunutta parantelemaan, ja vasta tämä askare pakottaa häntä kynsäisemään korvansa juurta ja yksivakaiseksi tulemaan.

 

Jos perhekunnassa on vähäisiä lapsia, jotka aika-ihmisten työhönsä mennessä kotaan itsepäinsä jäävät, niin sidotaan he hihnalla kodan seinään kiini, etteivät mieltänsä myöden pääse väen poissa ollessa kodassa kuljeskelemaan. Samoin kytketään myös koira tavallisesti niihin katoksiin, joissa kaloja eli lihoja kuivataan. Ei mistään Lappalainen niin huolimatoin ole,kuin puhtaudesta.

 

Sekä rumiinsa, vaatteensa, huoneensa, että huonekalunsa ovat aina likaiset. Monenkin ruumis ei ole sitten kuin lapsena pestyksi tullut. Inarilaisella on kuitenkin se kiitettävä tapa, että vuoteelta noustuansa kasvonsa viruttaa, ja kuin makuu monellakin on alinomaisena askareena muina, paitsi suvikuukausina, niin tulee kasvojen viruttaminen tapahtumaan aina ruualle herättyä.

 

Kerran eli kahdesti pestään housut ja jakku heidän pitonsa aikana, ja kuin ovat sekä pito- että makuuvaatteina, niin ei tämä pesu heitä juuripuhtaana pidä. Talviasunnot tosin lakaistaan muutamat kerrat talvessa, kesä asuntoja ei koskaan. Kuin asuinhuoneet ovat vähäiset, niin ajelehtavat vaatteet yhestä nurkasta toiseen, ja savusta mustuneen huoneen seinistä varisee aina nokea sekä vaatteisiin että huonekaluihin. Maatessansa on Lappalainen aina alasti. Ne vaatteet, joita hän päivällä on pitänyt, ovathänen makuuvaatteensa yöllä.

 

Housut ja takki ovat päänalusensa, peski peittonsa, koivun varvut aluspolsterinsa. Ensimäinen askare aamulla, ennen kuin vaatteet päällensä pukee, on että visusti katsella takissa ja housuissa olevia saumoja, jos niihin on täitä kokoon tunut, jotka hän samalla tavalla hampaillansa surmaa, kuin koira itsestänsä olevia kirppuja. Tämän askareen toimittaa hän kaikkein nähden, eikä pidä sitä ollenkaan outona. Kirppujen tappo tapahtuu enemmiten salaisesti. Tätä huonoa ja eläinten kaltaista elämää näissä pimeissä ja lialla täytetyissä majoissansa ei Lappalainen vaihettaisi ruhtinaalliseen oloon.

 

Prameutta ja koreutta vaatteissa rakastaa Lappalainen, ehkei taida juuri tehdä eroitusta julman jakauniin välillä. Punaiset ja punakirjavat vaatteet ovat hänen mielestänsä sopivat. Hänen takkinsa, lakkinsa, peskin kaulusta ja silkkihuivinsa ovat kaupungista ostetut ja aivan kalliit. Silkki pidetään sekä miehenpuolelta että vaimonpuolelta leviänä kaulassa. Miehenpuolen ei ole kuitenkaan niin leviällä, kuin vaimoväen. Häntä vaimoväen lakissa on Inarilaisilla kesän aikaan valkoisesta kamritsista; mutta sen valkoinen väri on jo neuloessa kadonnut, ja neulojan mustat sormen siat ovat paino-pilkkuina talvella pidetyssä, karttuunista tehdyssä lakissa.

 

Suurina juhlina, joina enempi kansaa kokoupi Herran huoneesen, on se juhlapuvussansa; mutta tavallisina sunnuntaina jokapäiväisissä nuhjuissa, ja monikin likasilmin ja käsin. Peilistä ei mitään tiedetä. Kun Lappalainen sen saa käsiinsä, taitaa hän kyllä, erinomattain vaimoväki, päivän sen ääressä kumarrella ja itsiänsä ihmetellä. Pitkät ovat kirkkomatkat Lapissa.

 

Torstaina lähtee ja monikin kirkkomatkallensa, ja penikulmankin päässä asuvat lähtevät jo lauvantaina matkalle, joka onkin tarpeellinen sen epävakaisen ilman tähden, joka on Lapinmaalla. Suomessa sanotaan: »mennä kirkkoon», Lapissa: «mennä markkinoille». Niin kaukana kirkosta asuen, ovatLappalaiset kaiketi muinoin kirkkomatkallansa toimittaneet maallisiakin asioitansa ja kirkon luona toisiltaan eli kulkevaisilta ostaneet tarpeitansa; sillä sama puheenparsi ei tule heille oudoksi, ehkä sen sopimattomuudesta heitä muistutetaan.

 

Jokainen kirkkoon tullut henki tulee opettajansa tykö, kyselee hänen terveydestänsä ja toimeen-tulemisestaan, ja kääntää kohta puheensa esivallan ja korkeitten herrain oloon ja elämään. Näistä puhuessa, ovat vanhemmat ihmiset laskeuneet jalkainsa päälle istumaan; nuoremmat istuskelevat tuoleille. Näin tehtyä, lopetetaan viikko ja valmistetaan tulevaa pyhää vastaanottamaan rukouksilla ja veisuulla, joka tapahtuu tavallisesti sakastissa.

 

Pyhä-aamuna tulevat vielä muutamat ennen kirkkoon lähdettyänsä opettajallensa taivottamaan onnea ja siunausta päivän töihin. Ennen Jumalan palvelusta pidetään aina aamurukouset. Ainoasti likinimäiset lähtevät kotiin pyhä-iltana, eteisemmät valmistauvat vasta maanantai-aamuna kotimatkalle. Muitten tapain seassa on myös se, että Lappalainen, tervehtiessänsä jotakuta häneltä arvossa pidettyä, nuolee ensin kämmenensä, ennen kuin kätensä tervehtimistä varten oikaisee.

Huom!

Jos teillä on ko. Aiheeseen liittyviä tietoja tai vanhoja valokuvia lähetä ne minulle. Jos kuvanne on paperikuvia voin skannata ne ja palautan kuvat teille, kiitos!

hetanjussa@gmail.com

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

06.10 | 17:47

:)

...
07.09 | 10:06

eikhän välitalhon ole jäänyt kuvia. onhan metsien vapaudessa toinen kirja olen lukenut kummanki koskenkorvssa kellä lienee ne on nyt olisko pentillä.

...
29.08 | 18:22

Ounastunturin VAIETTU terrori. Tullessani Hettaan 1964 kaikki terrori oli uutta, en oikein uskonut. Kukaan ei siitä puhunut. Ei muuten puhuttu Kaamasessakaan.

...
29.07 | 20:11

Lainion Jussin hyvää ,joskin tänäpäivänä vanhahkoa kerrontaa. Jussi oli isäni Johannes Alan porokaveri ja lähinaapuri. Mukava palata takaisin vanhaan aikaan!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS