Murresanoja Enontekiöstä.
01.01.1907 Virittäjä : Kotikielen seuran aikakauslehti. no 1
Alju = kesy.
Eno= pääväylä, virta; Lätäseno, Poroeno j.n.e. Käytetään kaikista isoista joista puhuttaissa.
hirveä merkitsee usein samaa kuin ruma, esim. „poro on kesällä hirveä" (karvat takkuisna
.juokale
= ryökäle tai jot. semmoista.
Juolikko = kivikko.
juovattaa = seurata kintereillä, esim. koira
poroa. Kallio juovattaa vaaran rinnettä. ”Mikä siinä on, kun minua ei vain raha juovata (ei pysy minulla)." „Takki repesi, mutta eiköhän tuo kotiin saakka juovata (= pysy päällä).
Jänkkä = suo.
järämä = tyven ja syvä paikka koskessa kuohujen välissä.
kaltio = lähde.
kaira = taho, suunta, seutu. „Olitteko kauan sillä kairalla?''
kassi = laatikko (packlåda).
Keino = tie. Yleinen etenkin puheenparressa:„mennä keinoonsa." Myös muuten esim. „Kyllä sieltä joku keino vastaa."
keituri — vuohi.
kelata. Lantalaiset sanovat lappalaisten joikaamista myös kelaamiseksi esim. „Koasta kuului
kelaus virstan päähän."
kero = paljas, tasainen laki.
Kestää = sietää. Esim. „Ryssäin Kristus ei kestä tupakan savua." „Lappalainen nainen ei kestä
puhuttavan hänen alusvaatteistaan."
kiisa = vaikka.
Kiva = tiivis, kova.
kiveliö
= asumaton seutu.
koranus = perhana! Paljon käytetty voimasana.
kurkkio = äkkijyrkkä putous koskessa.
Lanttö = pieni lampi.
Lommolo (gen. Lompoleen) — lampi, jonka läpi joki juoksee.
marasto = korkeahko, koivua kasvava mäkimaa.
mella = hiekkaharju eli kunnas.
muotka — kannus kahden järven välillä, josta vene vedetään yli; muotkia
= vetää vene yli muotkan.
mukka = mutka, kierros.
murkku — sumu (tunturissa).
naakata ja nadkia = ryömimällä
lähestyä (saalista).
Nöyrä sää = ankara myrskysää (vrt. ruotsin snöyra).
Outa = puutakasvava maa.
pahta = kallio.
Palas = polku.
pounu = mätäs.
Pola = lyhyt, jyrkkä vesiputous
riepu = raukka.
rapia = hyvä.
Rova = kivikko.
Rukattaa. Yleinen
sana, jolla on hyvin monta merkitystä. Esim. on rukattavat jo heinää". „Mitä sinä siellä rukatut (= toimitat.)" „Tarvitsis aikaa rukattaa kotiinpäin." „Kala rukattaa (nykii) onkea."
saivo = lampi joen äyrään ulkopuolella, jossa on seisova vesi.
Sapakka = pienisiika.
Seimi = köysi, jolla vedetään venettä koskesta ylös.
Se sanaa käytetään sangen laajasti. Esim. „Met se kyllä
menemme!" „Se se mie kyllä menen naimaan Turkin keisarin tyärtä."
sonsari = kirppu.
tieva
= pitkulainen kumpu.
tyär (gon. tyärin) = tytär.
Vuoma = laakso.
Vuopio = umpinainen joen syrjähaara.
Vuotsoa = jäljistä havaita. Esiintyy tavallisesti muodossa vuottoa ja ref leks. muoto vuottuu;
esim.: ~Vuottuuko siellä poroja?"
väärin merkitsee usein samaa kuin onnettomasti esim.: „Vaimolleni kävi väärin: hevonen potkasi.
Pentti Eskola.