Enontekiö ja muu Lappi.

Tervetuloa Hetan-Jussan mukana matkalle Lappiin;

 Tutustu kirjoihini sivulla: Kirjoja Lapista!!!

Huom! Heinäkuussa ilmestyy uusipainos kirjasta Matkoja Enontekiäisiin hintaan 22.50. Kirjassa sivuja 320, kuvia 115. Useita hienoja koko-aukeama kuvia.

 

 

 

Suomalaisia "elintasopakolaisiako" Torniojoella 19.9.1944.? Entä tänään, kun kyseessä on Välimeri???

Hotelli HETAN MAJATALO

 

Tarjouksia ja majoituspaketteja:

RUSKA-AIKAAN ON TILAA vielä vaikka ryhmille!
Parhaalle ruskaviikolle 12. – 19.9.2015 tuli ryhmäperuutus, joten nyt kannattaisi kyllä tulla!
Kerää vaikka ryhmä!
Soittele tai lähetä viestiä ja kysy lisää.

http://www.hetan-majatalo.fi/tarjoukset/

 

 

 

 

 

 

90-vuotta vanhaa kuvaa Lapista.

Pekka Sammallahti: " Näyttää Alattion ja Lemmijoen väliseltä alueelta. Kuvattu keväällä lähellä rannikkoa. Piippumies lienee ranskalaisporukan jäsen."

03.01.1899   Perä-Pohjolainen no 1

 Enontekiökö vai Enontekiäinen?

 

Tuskin minkään kunnannimi on sellaisen rääkkäyksen alainen kuin Enontekiön. Enontekiö on lyhykäinen ja mielestämme aivan luonnollinen nimi, mutta sitäkös väännellään jos miten päin. Milloin se on Enontekiäinen tai Enontekijäinen, Enontekinen, Enonteki j. n. e. ja postilaitos huomasi sen leimasiinsa tulkita Enontekiäksi. Paikkakunnan virkamiehet ovat jo lähes parikymmentä vuotta kirjoittaneet sen Enontekiö; kuvernöörinvirastokin on jo enemmän kun vuosikymmenen käyttänyt tuota muotoa ja tuomiokapitullikin useita vuosia.

 

Ylemmissä virastoissa, sanomalehdissä ja muilla paikkakunnilla yleensä sen käyttäminen on mimmoinen kulloinkin sattuu. Jonkinmoista puollustusta tosin nimityksellä Enontekiäinen on. Jokea sanotaan Lapissa usein ”enoksi" ja jokihaaraa joen" eli enon tekiäiseksi". mutta — tekiö on sukkela sanoa ja se on jo paikkakunnalla hyvin vakaantunut, jota vastaan muita muotoja käyttäävt kirjottajat miten sattuu. Kirjoittakaapa aina Enontekiö,milloin vaan meikäläisistä on kysymys!

Y- H ( Yrjö Halonen)

 

 

15.12.1908 Perä-Pohjolainen no 146

 

Susi saatiinkin, vaikka karhua oltiin ampuvinaan.

 

M.k. 29 p:nä lähti eräs työmies A. Lappalainen Sodankylän pitäjän Martinkylästä käymään saman pitäjän Kousunkylässä. Noin 8 km. matkan kulettua rupesi mukana oleva koira haukkumaan metsoa, mutta se huomasi ajoissa vaaran ja lähti lentämään. Koira luonnollisesti perään.

 

Kohta alkoikin jälleen kuulua haukuntaa. Ampumamatkalle päästyään huomasi metsästäjä koiran käyttäytyvän toisin kuin metsoa ammuttaissa. Lähemmin tarkastettuaan hän huomasikin pedon pään kuusen juurella.

 

No karhu totisesti— ajatteli mies ihastuksissaan. Ammuttuaan pedon päähän, läksi hän juoksemaan petoa kohti, mutta nolostuipa aika tavalla kun siellä vaan hukka henkeään haukotteli. Samalla hän huomasi, että 2 hukka pötki kiireen kyytiä pakoon.

K. T.

 

 

 

 

Heahtá boares girku, man duiskalaččat bolde čakčat 1944. Molen lea Arvid Lind dehe Outakka nugo son čálii namas bargguide 1934. / Hetan vanha kirkko, takana pappila ja Ahvenvaara, kirkon polttivat saksalaiset syksyllä 1944. Akvarellin maalasi 1934 Arvid Lind eli Outakka jota nimeä hän töissään käytti.

 

 

 

 

 

Taidetta Lapista.

Maalaukset Y. Kortelainen, musiikki Wimme Saari.

21.04.1860 Oulun Wiikko-Sanomia

Spania on pannnut tänne kenraali-luutnantin hallitsijaksi, jolla on saarten (joihin kuuluu Ladroni-saaretkin) kaikki sekä siviili- että sotaväen hallitus. Sanottiin olevan näillä saarilla, varsinkin Mindanaossa on kansakuntia, jotka ovat vapaina Spanian hallituksesta.

 

Näillä saarilla sanottiin olevan väkeä aina liki 4 miljonaa henkeä. Sotaväestö noin 5 eli 6 tuhatta miestä oli saarten asukkaita, mutta upseerit olivat Spanialaisia. Meriväestössä oli muutamia höyrylaivoja ja skuunaria ja 60 kanuulia-venettä, joissa isoimmissa oli kaksi kannnnaa.

 

Laivasto oli Cawite- nimisen kaupungin satamassa kaksi peninkulmaa länteenpäin Manillasta, mutta myös muussakin satamissa. Se suojeli kauppaa ja laivoja Malaijilaisilta merirosvoilta, joita oli näillä tienoilla. Spanialaisten sanotaan ennen kohdelleen kovasti ja julmasti saariston asukkaita, ja ei tässä valetta liene ollutkaan.

 

Sellainen tapa on ennen ollut kaikilla valloittavilla kansoilla valloitettujaan kohtaan. Kovia ja julmia olivat Spanialaiset Amerikalaisia kohtaan, kun sinne tulivat. Pohjois-amerikalaiset eivät kohdelleet Indianeja paljo paremmin kuin järjettömiäluontokappaleita. Ei ole Englantilaistenkaan käytös Itä-Indiassa ollut ollenkaan kiitettävä, ja Franskalaisten menettelemisestä Afrikassa olevan sodanaikana puhuttiin kyllä julmia hirmutöitä.

 

Eivätkä Suomalaisetkaan ennen Lappalaisia paljo armahtaneet, kun näitten täytyi paeta poroineen leivättömään Lappiin. Itse uskonoppiammekin, Kristuksen rakkauden evankeliumia, on pidetty murha-aseena eli murhan ja hävityksen perustuksena. Sillä siihen on pakotettu ihmisiä kääntymään miekalla ja tulella.

Lehdistötiedote 13. 6.2014

Lehtikirjoitus 1800-luvun lopulta:

Näin kirjoitettiin lehdessä jo vuonna 1894, mutta sitten alkoi Suomalaisuuden-aate nostaa päätään niin'kuin kansallisuus-aate koko Euroopassa ja "unohdettiin" nämä "urotyöt." Ismiksi tuli "Yksi valtio, yksi kansa ja yksi kieli" se saivat tutaa ruotsinkieliset, mutta ennenkaikkia saamelaiset ja myös romaanit. Eikö olisi aika meidän suomalaisten myöntää menneiden aikojen virheet kuten tässä, jo yli sata-vuotta sitten kirjoitetussa lehtiartikkelissa tehdään??

Hetan-Jussa.

Lehtikirjoitus v.1894.
"A. Warelius on julkaissut jotenkin täydellisen kokoelman kansantarinoita suomalaisten uutisasukkaitten tavasta kohdella heikompia veljiänsä, joita he ryöstivät, murhasivat suorastaan niinkuin metsänelämiä. Synkkiä, kamalia ovat lapinraunioitten muistot, kaukana lain ja oikeuden käsistä korvessa tehdyt verityöt. Suomalainen viljelys on imenyt paljon nesteitänsä verestä tiukkuvasta maasta.

Viljelysmaa peittää jo Lapin oikeudet, kattaa kaikki lappalaisia kohtaan tehdyt vääryydet, salaa ikuisiksi ajoiksi tapahtuneet raakuudet. Kansat iloitsevat voitoistaan, unohtavat voittojensa keinot. Rotutaistelu Suomen ja Lapin välillä on etelässä jo kauan sitten päättynyt lappalaisten häviöllä. Nyt on taistelu siirtynyt etäälle pohjolaan, vaan sielläkin on taistelun tulos oleva sama; yhä lähemmäksi Jäämerta tunkeutuu esi-isiänsä sivistyneempi suomalainen uutisasulas kirveineen auroineen"

Jutun voit lukea kokonaisuudessaan: http://www.hetan-jussa.fi/134666557

 

 

Pekka Sammallahti: ”On olemassa kaksi itseään inarinsaamelaisiksi kutsuvaa ihmisryhmää. Näistä kumpikaan ei tunnu ymmärtävän toistaan. Näiden kahden ryhmän arvomaailma ja pyrkimykset tulevaisuuden suhteen eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Siitä voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että kyseessä on kaksi eri etnistä ryhmää, jotka eivät kohtaa toisiaan oikeastaan millään tasolla.

 

Toisen näistä ryhmistä olen oppinut tuntemaan 50-luvulta lähtien inarinsaamelaisina, joilla on oma kieli, kulttuuri ja yhteisö. Toisen olen oppinut tuntemaan kieleltään ja kulttuuriltaan peräpohjalaisina ja suomalaisina, ja inarinsaamelaisiksi tunnistamani henkilöt käyttävät heistä etnistä nimitystä läddilâš: "Läddilâš mii läddilâš."

 

Itsestään nämä tuntemani inarinsaamelaiset käyttävät nimitystä anarâš tai sämmilâš. Olen samaa mieltä Ilmari Mattuksen kanssa siitä, että on tapahtunut identiteettivarkaus, jossa läddilâš-ryhmä varastaa itselleen sämmilâš-ryhmän nimityksen ja esiintyy päättäjien edessä inarinsaamelaisina sämmilâš-ryhmän näkemyksestä välittämättä.

 

Läddilâš-ryhmä ei tunnusta identiteettivarkautta eikä näe mitään ongelmaa siinä, että he ovat alkaneet viime vuosituhannen lopulla kutsua itseään inarinsaamelaisiksi oltuaan 90-luvulla omasta mielestään ensin lappalaisia ja sitä ennen jotain muuta. Se ei myöskään voi käsittää, miksi sämmilâš-ryhmä pitää tämän läddilâš-ryhmän menettelyä identiteettivarkautena.

 

Tiedän, että Ilmari Mattus ei ole näkemyksineen yksin. Yksilön identiteetin varastaminen hyötymistarkoituksessa on rangaistava teko. Sama olisi kohtuullista myös silloin, kun on kyse etnisen identiteetin varastamisesta hyötymistarkoituksessa, sillä siitähän tässä on kysymys. Läddilâš-ryhmän retoriikassa päällimmäisinä ovat oikeudet maihin ja vesiin ja kuinka ne tulisi saada nimenomaan heidän ryhmälleen. Sämmilâš-ryhmä vaalii kieltään, kulttuuriaan ja yhteisöään, omaa etnistä perintöään.”

 

http://yle.fi/…/voiko_kansan_identiteetin_varastaa_…/8015192

 

 

 

 

GUHKKIN

GarraBoja musihka Isak Saba sánide ja Wimme govaide. Music GarraBoja , lyrics Isak Saba, pictures and paintings Wimme. HD Video

Havske guojbme oaned matke. — Hauska kumppani lyhentää matkan.

Viha?

Sofi Oksasen kirjoitus Kanavan viime numerossa (8/2013) osuu naulan kantaan ja kuvaa - muutettavat muuttaen - myös Suomessa harjoitettavaa propagandaa. Samoin kuin Venäjällä valitaan vihapropagandan kohteeksi pienet naapurimaat ja -kansat, jotka sortavat venäläisiä, meillä tällaisen propagandan kohteeksi ovat joutuneet saamelaiset, joita väitetään maahanmuuttajiksi ja sortajiksi.


Julkinen propaganda alkoi 90-luvulla ja sen pää-äänenkannattaja oli pitkään sanomalehti Lapin Kansa paikallisine toimittajineen. Venäjällä Suomen mainetta mustaavat monet tiedotusvälineet, ja kansa uskoo, kun syytteitä ja valheita toistetaan vuodesta toiseen.

Saamelaisten mustaamiseen ovat liittyneet erilaiset vihapuhesivustot netissä ja propagandaa levitetään myös julkisten tiedotusvälineiden keskustelufoorumeilla. Näin on jatkunut parikymmentä vuotta, ja kas: valitettavan moni suomalainen uskoo saamelaisten sortavan alueen pääväestöä, jonka suvuista useimmilla on lappalaisiakin esivanhempia ja joita sen perusteella väitetään saamelaisiksi. Suomalaisetkin siis näyttävät tarvitsevan omat vihollisensa.

Saamelaisillakin on dosentti Johan Bäckmanin kaltainen hahmo, joka julistaa pääväestön propagandaa ja tukee sitä työtä, jonka tarkoituksena on syrjäyttää saamelaiset heidän kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen perustetusta elimestä eli saamelaiskäräjiltä. Analogia on siis selvä.  Ihmisluonnon pimeitä puolia käytetään hyväksi meillä samalla tavoin kuin muuallakin.

Pekka Sammallahti.

Lappi - Äärettömien erämaiden ja loputtomien jänkien maa

Enontekiöllä on mahdollisuus monenlaiseen talviohjelmaan kuten hiihtoon, lasketteluun, lumikenkäilyyn, potkutteluun, revontuliaktiviteetteihin, porotilavierailuun, huskysafariin, moottorikelkkaretkeen, pilkkimiseen, lumilinna-vierailuun…

Kysy mahdollisesti edullisempia hintoja suoraan Majatalosta
joko soittamalla, mailaamalla tai käymällä.
Hotelli Hetan Majatalo
PL 1 / Riekontie 8
99401 Enontekiö

info@hetan-majatalo.fi
www.hetan-majatalo.fi
www.facebook.com/HetanMajatalo

http://www.youtube.com/watch?v=VSI7b2F06ik

 

Joihku sääskistä.

Samuli Paulaharju.

 

Sääski ajaa porot tunturiin, vuomista pois porot ajaa kokoon.

 Ei porojen kanssa tulisi toimeen, jos ei sääskiä olisi.

 Se on pikku elävä, mutta kyllä sen edessä elo pakenee”

 Ote teoksesta: Lapin muisteluksia, Paulaharju, Samuli (1922)

 









Ennenkun isä on puoli-valmiina, on poika
metsässä? Savu.

Kahvin apu-aine Lapissa.

Oulun Viikkolehti 20.12.1856

Kun kahvin juonti vuosi vuodelta enenee ja rahan meno tällä tulee aina suuremmaksi ja tuntuvammaksi huonekunnissa, ovat muutamat Lapinmaan asujamista alkaneet sekoittaa pietarin kukkia (pyörtänö pöllöjä, kärsäruohoja) kahvin sekaan, josta kehuvat tulevan aivan terveellistä ja hyvin maullista juomaa. Ennen kuin nämät kukat kahvin valmistukseen käytetään, pitää ne kuivattaman ja hienoiksi jauhettaman, ilman muuta erinomaista valmistusta.

Tulo Raattamaan. Maalaus: Y. Kortelainen.

Miten Lapinmaalle ensimmäiset asujamet joutuivat.

 (Vanha tarina v 1856)

 

Tarina puhuu että Suomessa elettiin siihen aikaan eli ennen vanhaan sekä kalastamisella, että metsäviljan pyynnöllä. Olipa muuan kevät-aamuna mennyt mies metsästämään ja saavutti siellä kelpo parven metsoja istua kupottavan naavasen kuusen oksilla.

 

Ukko kun näki linnut, mietti keinon miten saada saaliikseen, hiipi hiljaa ja pisti naavoihin valkean, jotka paloivat niin innokkaasti että metsot puolipyörtyneinä putosivat maahan. Ukko tässä kiireessä ei tainnut muuta kuin pisteli lintuja niin paljon kuin sopi ympärilleen, jaloista kiikkumaan vyönsä alle.

 

Mutta linnut kun siitä tointuivat, lähtivät lentämään niin että ukko kohosi mahdottoman korkealle ilmaan ja etelästä kävi kova tuuli joka vei häntä Pohjosta kohti. Vaan viimeinkin linnut väsyivät, ettei voineet häntä kannattaa ja hän putosi vahvaan luminietokseen, josta ei päässyt omin voimin ylös.

 

Sattuipa susi siitä juosta molottamaan ja aikoi heittää vettään ukon kylkeen, niin kun tavallisesti kantoon; tässä sai ukko kiinni suden häntään, jossa susi hänen veti lumesta ylös. Nyt koki ukko lähteä matkustamaan ja joutui erään linnan muurin ala, josta hän reiästä pyrki sisään, mutta reiässä oli ladattu tykki, josta reikä tuli hänelle pitkäksi ja pimeäksi sisään päästä.

 

Ukko rupesi siis iskemään valkeaa nähdäkseen likemmin tätä kummallista matkaa. Silloin laukesi tykki, joka sattui olemaan Pohjosta kohti, ja lennätti hänet aivan keskelle Lapinmaata, ja sittemmin on Lapinmaahan tullut asukkaita, yksi toisensa perään.

Näin puhuu tarina.

 

 

 

Murresanoja Enontekiöstä.

01.01.1907 Virittäjä : Kotikielen seuran aikakauslehti. no 1

Alju = kesy.

Eno= pääväylä, virta; Lätäseno, Poroeno j.n.e. Käytetään kaikista isoista joista puhuttaissa.

hirveä merkitsee usein samaa kuin ruma, esim. „poro on kesällä hirveä" (karvat takkuisna

.juokale = ryökäle tai jot. semmoista.

Juolikko = kivikko.

juovattaa = seurata kintereillä, esim. koira poroa. Kallio juovattaa vaaran rinnettä. ”Mikä siinä on, kun minua ei vain raha juovata (ei pysy minulla)." „Takki repesi, mutta eiköhän tuo kotiin saakka juovata (= pysy päällä).

Jänkkä = suo.

järämä = tyven ja syvä paikka koskessa kuohujen välissä.

kaltio = lähde.

kaira = taho, suunta, seutu. „Olitteko kauan sillä kairalla?''

kassi = laatikko (packlåda).

Keino = tie. Yleinen etenkin puheenparressa:„mennä keinoonsa." Myös muuten esim. „Kyllä sieltä joku keino vastaa."

keituri — vuohi.

kelata. Lantalaiset sanovat lappalaisten joikaamista myös kelaamiseksi esim. „Koasta kuului

kelaus virstan päähän."

kero = paljas, tasainen laki.

Kestää = sietää. Esim. „Ryssäin Kristus ei kestä tupakan savua." „Lappalainen nainen ei kestä

puhuttavan hänen alusvaatteistaan."

kiisa = vaikka.

Kiva = tiivis, kova.

kiveliö = asumaton seutu.

koranus = perhana! Paljon käytetty voimasana.

kurkkio = äkkijyrkkä putous koskessa.

Lanttö = pieni lampi.

Lommolo (gen. Lompoleen) — lampi, jonka läpi joki juoksee.

marasto = korkeahko, koivua kasvava mäkimaa.

mella = hiekkaharju eli kunnas.

muotka — kannus kahden järven välillä, josta vene vedetään yli; muotkia

= vetää vene yli muotkan.

mukka = mutka, kierros.

murkku — sumu (tunturissa).

naakata ja nadkia = ryömimällä lähestyä (saalista).

Nöyrä sää = ankara myrskysää (vrt. ruotsin snöyra).

Outa = puutakasvava maa.

pahta = kallio.

Palas = polku.

pounu = mätäs.

Pola = lyhyt, jyrkkä vesiputous

riepu = raukka.

rapia = hyvä.

Rova = kivikko.

Rukattaa. Yleinen sana, jolla on hyvin monta merkitystä. Esim. on rukattavat jo heinää". „Mitä sinä siellä rukatut (= toimitat.)" „Tarvitsis aikaa rukattaa kotiinpäin." „Kala rukattaa (nykii) onkea."

saivo = lampi joen äyrään ulkopuolella, jossa on seisova vesi.

Sapakka = pienisiika.

Seimi = köysi, jolla vedetään venettä koskesta ylös.

Se sanaa käytetään sangen laajasti. Esim. „Met se kyllä menemme!" „Se se mie kyllä menen naimaan Turkin keisarin tyärtä."

sonsari = kirppu.

tieva = pitkulainen kumpu.

tyär (gon. tyärin) = tytär.

Vuoma = laakso.

Vuopio = umpinainen joen syrjähaara.

Vuotsoa = jäljistä havaita. Esiintyy tavallisesti muodossa vuottoa ja ref leks. muoto vuottuu; esim.: ~Vuottuuko siellä poroja?"

väärin merkitsee usein samaa kuin onnettomasti esim.: „Vaimolleni kävi väärin: hevonen potkasi.

Pentti Eskola.

Kartta vuodelta 1812.

 

Turun Viikko-Sanomat 3.3.1821

Lapinmaa.

 

Lapinmaa on Venäjän, Norjan, ja Ruotsin maan pohjoispäässä ja näiden 3. valtakunnan aluetta. Sitä piirittää lännen ja pohjoisen puolella Ruijan meri ja itäpuolelta Valkonen meri. Norjan valtakunnan alaista Lapin maata sanotaan Ruijaksi ja sen eteläpäätä myöskin Turjan Lapiksi. Ruotsin vallan alainen Lapinmaa Länsi-Pohjanmaan ja Turjan Tunturien välillä ulottuu Umeon kaupungin kohdalle asti.

 

Keskimmäinen osa Lapinmaata, joka kartassa on Suomen rajain sisällä Oulun ja Kajanan takana, on Oulun Maaherran Lääniä. Lapinmaa on täysi vuoria ja soita. Sen asukkaat elävät enimmiten peurakarjoilla, kalastamisella ja metsän viljalla. Etelä-päässä Lapinmaata asuu kanssa monta suomalaista, jotka myös viljelevät maata ja pitävät lehmiä.

 

 

 

Heidän paraiten menestyvä viljansa on ohra, sillä hallan tähden eivät tahdo rukiit hyvin menestyä. Vilja ei joudu Lapinmaalla niin hyvin savimaissa kuin kivisissä mäkirinteissä. Talvi on siellä pitkä ja sangen kylmä; kesä lyhyt ja kuuma. Lapinmaalla löytyy metalli vuoria, joissa on hopeata ja runsaasti vaskea ja rautaa; mutta asukasta ja puiden vähyys ovat enimmiten estäneet niitä viljelemästä. – Itäpuoleisessa Lapinmaassa, joka on Archangelin Guvernörin aluetta, löytyy Kolan (eli Kuolan) kaupunki, joka on pohjoisin kaupunki Euroopassa

 



 




17.05.1895   Tampereen Uutiset no 75
Kätilöksi Enontekiön kuntaan Lapinmaassa on otettu neiti Fanny
Alwenius Luopioisista.

Tangomarkkinat 2012 - Terhi Matikainen - Lapin tango

Huom!

Jos teillä on ko. Aiheeseen liittyviä tietoja tai vanhoja valokuvia lähetä ne minulle. Jos kuvanne on paperikuvia voin skannata ne ja palautan kuvat teille, kiitos!

hetanjussa@gmail.com